Rakkaat siskot -strippisarjakuva

Tilaustyö ystävälle.

Helsingin sarjakuvakeskuksella avautuu huomenna Verkkolehti Nettinartun sarjakuvanäyttely Nartut neitissä. Näyttelyssä on mukana sarjakuvia eri Teemanartuista ja myös joitakin Pystymetsässä mukana olevia. Mun töistä on esillä Omaelämäkerrallista narttuhistoriaa 1-3, Sukkahousumies (molemmat voi lukea täältä) ja vanhoja Rakkaat siskot -strippejä.

…löytyy vanhasta Rakkaat siskot -galleriastani Nettinartusta. Esimerkiksi Vanhat stripit -osastolta voi lukea Rakastan, en rakasta -tarinan, joka on puuttuva lenkki pienlehtien ja tämän blogin strippien välillä. Sekalaista-osastoa päivitän edelleen, teen sinne satunnaisesti erilaisia lyhytsarjakuvia. Kauhua ja fantasiaa taas on, no, kauhua ja fantasiaa - tosin huumoria ja erotiikkaa unohtamatta.

Kirjablogia pitävä Ina haastoi minut 5 oudointa asiaa –meemiin. Jotta jotain voisi määritellä oudoksi, täytyy ensin määritellä normaali, johon asioita suhteutetaan. Tarkastelen tässä outouksiani* suhteessa suomalaiseen sarjakuvakulttuuriin.

1. En ole lukenut sarjakuvie teini-iässä. Tämä lienee outoa siihen nähden, että minusta aikuisena tuli sarjakuvantekijä ja –toimittaja. Jos olisin kasvanut kiinni sarjakuvakulttuuriin aiemmin, en usko, että olisin kiinnostunut siitä näin analyyttisesti aikuisena.

2. Alter egoni ei seikkaile Rakkaat siskot -sarjassa. Eräs alan konkari piti tätä kovinkin outona, kuulemma ihmissuhdetarinoista yleensä yleensä erottaa tekijään itseensä perustuvan hahmon. Omia piirteitäni on kyllä toisissa sarjan hahmoissa enemmän kuin toisissa, mutta sarja ei ole egoni jatke.

3.  En ole käynyt sarjakuva- enkä taidekoulua vaan itseoppinut niin piirtäjänä kuin sarjakuvantekijänäkin. Piirtämistä ja värioppia olen opiskellut Betty Edwardsiin kirjojen avulla, sarjakuvakerrontaa taas ensikisi angloamerikklalaisten mestarien (Gaiman, Moore) töitä analysoimalla, myöhemmin Scott McCloudin jaotteluihin tutustuen.

4. Pidän perinteisistä genreistä; seikkailuista, scifistä, fantasiasta…  Mielestäni strippi ei ole ollenkaan loppuun käytetty kerrontamuoto. Suomalaisessa sarjakuvakulttuurissa taas luovat kokeilut ja uusien polkujen etisminen on paljon tavallisempaa.

5. Sarjakuvissani esiintyy vähäpukeisia miehiä. Oudointa tässä on, että tässä on jotain outoa. Suomessakin** on vaikeampaa löytää vähäpukeisia miehiä kuin esim naisten välistä rakkautta kuvaavaa sarjakuvaa. Mikään ei tietenkään estä laittamasta molempia samaan sarjaan.

Haastan mukaan Marin, Veeran, Ninnin, Tuukan, Reetan, Rojun ja Millan.

* Omasta näkökulmastani minussa ja elämässäni ei ole tietenkään mitään outoa. Niillä jotka muuta väittävät on vain surkean rajoittunut maailmankuva.  

**Esim. Japanissa tehdään paljon sarjakuvia, joissa on heteromiesten makuun kuvattuja keikisteleviä naisia. Naislukijoille taas tehsään paljon sekä tyttö <3 tyttö että poika <3 poika –sarjakuvia, mutta ei  tarinoita, joissa olisi naisille keikisteleviä miehiä.

Toimittamani Kotimasta naissarjakuvaa -tietokirja ilmestyy tiistaina 21.10.08. Julkistusta juhlitaan Sarjakuvakeskuksella Helsingissä (Kolmas linja 17) klo 17-19. Luvassa viiniä ja kakutusta.

Perjantaina 24.10.08 haastattelen Helsingin kirjamessuilla Tiitu Takaloa ja Johanna Rojolaa nais- ja muistakin sarjakuvateemoista. Louhi-lava klo 16.00.